OrientalDance.fi 09 Naantalin kylpylä 9.-11.1.2009

TRIBALISATION

Jos jokin ilmiö viime aikoina on ollut selkeästi nähtävissä itämaisen tanssin harrastajien joukossa, on se tribal-tyylin lopullinen rantautuminen Suomemme suloisille saloille. Tanssipiireissä on vuosien mittaan nähty monenlaista fuusiota, mukaansa tempaavia latino- ja bollywood-trendejä sekä afrikkalaisia vaikutteita, mutta tuskin mikään fuusion laji on ottanut tilaa niin voimakkaasti sekä tanssissa että pukeutumisessa kuin tribal.

Tämän vuoden festivaali oli tässä suhteessa antoisa ja ainutlaatuinen. Oppitunnit sisälsivät tribal-tyyliä Isabelin ATS-perusasioihin keskittymisestä aina Genevan haastaviin Salimpour-tekniikkatunteihin, lavalla nähtiin monenlaisia näkemyksiä tribalista kuitenkaan unohtamatta perinteistä itämaista tanssia. Puhumattakaan erikoisista makupaloista joita festivaaleilla on tarjottu joka vuosi…

Sain mahdollisuuden kysellä festivaalin suosikilta Genevalta hänen näkemyksiään tanssista, festivaalista ja meistä suomalaisista tanssijoista, ja näin hän vastasi (vapaa käännös haastattelusta allekirjoittaneen):

“Festivaalinne on erittäin hyvin suunniteltu ja kaikki järjestelyt sujuvat mutkattomasti. Kaikessa on myös ensi sijassa otettu huomioon tanssijoiden tarpeet. Hotelli on erittäin kaunis ja koska se tarjoaa kaiken mitä viikonlopun aikana voi tarvita, ei paikalta tarvitse poistua koko viikonloppuna.

Itse pidän erityisesti lyhyiden workshopien opettamisesta taukoineen. Kaikki ihanat suomalaiset naiset ovat niin innokkaita oppimaan ja hikoilemaan! Koska olen saanut opettaa kahtena peräkkäisenä vuonna, on minulla myös ollut mahdollisuus nähdä joidenkin kohdalla miten harjoitus on tuottanut tulosta ja johtanut upeisiin tanssitaitoihin! Yllättävää on, että tanssijat peittävät vatsansa harjoitustunneilla tanssiessaan, vaikka saunassa alastomina kaikki ovat täysin vapautuneita! Suomalaiset naiset eivät säikähdä haasteita, vaan antavat joka tilanteessa parhaansa ja heillä on huimasti kestävyyttä ja uskomaton keskittymiskyky. On kunnia-asia opettaa näitä ryhmiä.

Tanssi merkitsee minulle monia asioita, päivästä riippuen. Uskon, että tanssi avaa ihmisen ilmaisemaan itseään aivan uudella tavalla ja että se tapahtuu täysin luonnollisesti, kun kuulee inspiroivaa musiikkia. Tanssin opettaminen on kutsumukseni, ja opettaessani koen olevani yhteydessä sekä oppilaisiini että johonkin itseäni suurempaan. Olen kiitollinen tästä lahjasta. Useasti kadotan itseni tanssiin ja minulle se on puhtain meditaation muoto. Kun annamme asioiden vain tapahtua vapaasti, voi elämä usein tuntua silkalta tanssilta; kävelemme rytmikkäästi, annamme maagisten asioiden tapahtua ympärillämme, pidämme kehomme avoimena ja samalla säilytämme sisäisen tasapainomme. Life is precious, why not dance and enjoy it.”

Kiinalaisen tanssiryhmän sädehdintää

Niin mustat orkideat kuin toinen toistaan kummemmat kukatkin saivat kukkia tanssinäytöksissä. Tribalisaatio näkyi selvästi, hyvänä esimerkkinä maahamme rantautuneista vaikutteista Cholis Oriental Dancersin Tribal/bellydance. Löytyi esityksistä kuitenkin perinteisempääkin tyyliä, Ilona Karlssonin hyväntuulisesta shaabi-baladista Miia Ojasen Ma Belsash Aleyaniin ja Al Amiratin pompahtelevaan Tabla Khalegyyn.

Poimutettujen siipien kaunista liikettä hyödynsivät tansseissaan sekä Kaija Räty-Omar että Nar-ryhmä.

Narin keihästanssi toi mukavan jykevää afrikkalaista biittiä lavalle, tosin “taisteluhenkeä” olisi voinut olla vielä enemmän nähtävissä kuten myös Elysiumin melko pasifistisessa Viimeisessä Taistelussakin.

Anni Vuorela/ Elysium

Viikonlopun puheenaihe oli varmasti Anja Solalan “Heavenly journey”, hänen oma näkemyksensä joogatanssista. Hänen tapansa ilmaista naiseuttaan pulpahti pintaan keskustelussa jos toisessakin. Oli myös erittäin mielenkiintoista saada miehinen näkökulma joogatanssiin, eikä pelkästään siksi että miehet festivaalin näytöksissä ovat harvinaista herkkua. Ari Vuokon esitys ammensi syvistä perinteistä kiehtovan musiikin säestämänä ja teki vaikutuksen voimallaan ja dynamiikallaan.

Kultakalat on monessa suhteessa hyvä tanssiryhmä, mutta yhdessä suhteessa ehdottomasti ylitse muiden: tanssin ilo suorastaan purskahtelee jokaisesta liikkeestä ja tarttuu takuuvarmasti yleisöön. Kuten eras ystäväni totesi: “Jos niille seuduille muuttaisin, haluaisin tanssia Kultakaloissa…” Afifa studion oma Nefer-ryhmä taas toi lavalle niin keskiaikaista tanssia aidolla miekkailulla höystettynä kuin Lapinmaan taianomaisista rytmeistä ammentavan Lapponia-tanssinkin, jonka kruunasi elävä musiikki ja laulu, puhumattakaan Neferin oman shamaanin maagisista kyvyistä...

Nefer/Hymni-Maria Campomanes

Anu Toivosen Kissanainen heilutti häntäänsä ja paljasti kyntensä suorastaan diivamaisen ihanassa tanssissa, joka sai yleisön kehräämään ja maukumaan. Isabelin herkkä Oriental Old Style herätti henkiin tunnelmia vuosikymmenien takaa.

Vaikka kysymys jokaisen meidän kohdalla onkin niinkin “eksoottisesta” tanssilajista kuin itämainen tanssi, on aina mukavaa nähdä jotakin, joka on meille peruspumppaajille uutta ja vieraampaa. Suurta nautintoa yleisölle tuotti Turkua tukikohtanaan pitävän kiinalaisista opiskelijoista koostuvan tanssiryhmän Thousand Eye and Hand Kwan Yin-tanssi. Kultaa kimaltavat puvut ja ryhmän lähes saumaton liikehdintä loivat visuaalisen ilotulituksen, joka varmasti hakee vertaistaan.

Jos seuraava kappale tuntuu lukijasta idolipalvonnalta, pyydän loikaamaan suoraan loppulauseeseen. Sattuu nyt vain olemaan niin, että allekirjoittanut on Genevan varaukseton ihailija! Oli kyse sitten tribal-fuusiosta tai ATS:stä, Genevan liikekieli on aivan omaa luokkaansa. Opettajana hän on inspiroiva ja sopivan sadistinen ja pystyy valamaan oppilaisiinsa suoranaisen intohimon tanssia kohtaan. Esiintyjänä hän hallitsee tilansa täydellisesti ja ottaa yleisönsä heti astuessaan esiin. Genevan tanssi ei ole ainoastaan vuosien harjoittelun tulos, vaan myös luontaisen viehkeyden ja intohimon ilmentymä. Monesti hyvin minimalistiset liikkeet ovat kehonhallinnan ja isolaation riemuvoitto joka kuitenkaan ei koskaan näytä “tekniseltä”, vaan on aina tasapainossa tunneilmaisun kanssa. Sulava kehonkieli ja suorastaan liukuvat askeleet luovat illuusion jostakin eteerisestä ja ainutlaatuisesta. Yleisön edustajana koen olevani suorastaan etuoikeutettu seuratessani Genevan tanssia. Hän tanssii yhtä intensiivisesti itselleen kuin yleisölleen, täysin keskittyneenä sekä sisimpäänsä että ulkoisiin asiohin. Toisen näkökulman Genevan persoonaan luo hänen oma vaatimattomuutensa. Ajoittain huomattavissa on lähestulkoon ujoutta kiljuvan ja hihkuvan yleisön edessä.

…Uskoisin että jokainen meistä on kokenut tanssissa jotain samaa kuin mistä Geneva puhui alun haastattelussa. Tanssissa on jokin maaginen voima, jotakin suurempaa kuin arkielämän harmaus ja pelkkä liikunnan ilo. Miksi me muuten vuosi toisensa jälkeen antautuisimme opetuksen, musiikin ja ihanien pukujen vietäviksi ja vaeltaisimme laumoittain festivaaleille?